Joskus 90-luvun puolessa välissä meidän mökkiä Atussa laajennettiin. Rakennettiin kunnon keittiö, sehän on tärkein paikka talossa kuin talossa. Sitten ajateltiin pitää vastatalkoot tädeille, sedille ja serkuille, näille Eeva ja Esko Kopran jälkeläisille. Niitähän oli 12 sisarusta ja useimmilla kaksi tai neljäkin lasta, joten minulla on serkkuja ja serkkujen lapsia hurja määrä.
Kutsut lähetettiin, soiteltiin Tampereelle ja Valkeakoskelle, siellähän useimmat asuivat.

Ajattelin ruokapuolta, jotain helppoa suurelle sakille. Kalasoppaa siinä sitten keiteltiin Jannen avustuksella. Naapurin kalastaja toi valtavan suuren kuhan. Tai vaihtoi kuhan koskenkorvaan. Viina on käypää rahaa saaristossa. Ainoa moka tässä keitossa oli maito. Olisi pitänyt vaan ottaa sitä laktoositonta. Anteeksi kaikki intolerantikot, kun kirkkain silmin vakuutin teille, että Hylaa on kaikki maito. Vaan ei ainakaan mitään suurempia töräyksiä kuulunut, vaikka kemut kestivät ehtooseen asti. Jälkkäriksi oli kahvia ja ihanaa, vähän raakaa pullaa josta ainakin Joken ja Tuulan lapset pitivät kovasti. Tuula, vähän anteeksi pyytäen selitti, että kun "ne ei kotona juuri pullaa saa". Kamala lapsuus raumalaisilla!

Vieraat tulivat puolen päivän aikoihin. Irja- täti meni heti vierasmajaan torkuille, Veikko- setä oli vaaleassa kesäpuvussaan vieläkin ihan kun Gary Grant ja Ippo ja Leena pyyhkäsivät Cadillacillaan pihaan. Kuopus toi hienon, sinisen  pellavaisen pöytäliinan yhteiseksi tuliaisiksi kaikilta. Vastakset kai jokainen toi autonsa perässä, sillä kyllä vastatalkoissa vastojakin tehtiin.

Sukuseura perustettiin ilman sen suurempia juhlallisuuksia, kalasopan jälkeen vastan pantoja väännettäessä. Kuopus siinä oli ensimmäinen puheenjohtaja. Raikas, siis mei ukko, lämmitti saunaa ja katkaisi vedet "ei sitä piä kaikkii lotrattavaks antaa". Saaristossa vesi on kortilla, mutta kyllä saunassa pitäisi ainakin löylyvedet olla. Kylpijät ratkeisivat vesiongelman täyttämällä vihreän, muovisen kastelukannun sadevesitynnyristä. Vahinko vaan, että se kannu jäi liian lähelle kiusata ja suli. Että seuraaviin vastatalkoihin tuokaa uusi kastelukannu ja mielummin sellainen, mikä kestää kuumuutta.

Sirpa, Helena ja Hannele saunoivat ja uivat ja joku näistä pudotti sormuksensa terassin alle kaiken romun sekaan. Jussi aikansa siellä siirteli lautoja ja löysi kuin löysikin sen kadonneen aarteen.
Meillä on muuten vieläkin kaksi unohtunutta pyyhettä näiden saunojien jäljiltä. Yksi ruskea ja toinen vaaleanpunainen. Hakekaa pois, ken tunnistaa omansa.

Ehtoopalaksi olin suunnitellut pihvit ja salaattia. Ne ajateltiin paistaa grillikatoksessa avotulella. Huono idea. Meillä oli suuri pannu, jonka Benita oli joskus tuonut tuliaisiksi. Se oli jotain laivaterästä, venttiilin kansi tai joku sellainen, tekninen rautaläpyskä. Jokke lupautui paistamaan pihvit, kun oli armeijassa ollut keittiöhommissa. Syntyi kamalsti käryä, voita kului ja liha oli sitkeää. Se oli kyllä ihan mun oma syy. Olishan niitä voinut vähän nuijia ja vaikka maustaa etukäteen. No, ens kerralla osataan paremmin. Salaatti taisi onnistua paremmin ja punaviini paransi lihankin makua. Näissä kemuissa oli vielä Liisakin mukana, tosin aika muistamattomana, mutta ihan onnessaan siitä, että pääsi porukoihin.
 
Muistelen, että Ippo ja Leena jäivät yöksi. Jotain golffilyöntejä siinä harjoiteltiin ja Kuopus, Leena ja minä laulettiin äänissä Tanskan kansallislaulua.
 
Oli mukava tavata sukulaisia. Ennen tavattiin häissä ja muissa juhlissa. Nyt on sukuseura. Vaalitaan sitä.