Käyntejä kotisivuilla:19722 kpl

T-paitoja saatavilla

Uudet t-paidat tilattavissa 25 eurolla. Kuviossa toistuvat karjalaiset kirjonta-aiheet, elämänpuu ja kukkilintu. Paitojen värit ovat punainen ja musta. Koot ovat S, M, XL ja XXL. (Katso kuva tuotesivulta.)

Yhteystiedot


Puheenjohtaja Seppo Kopra
seppo.i.kopra AT gmail.com

Uutiset

30.5.2017Kirvun Koprien Sukujuhla Inkalan kartanossa 8.-9.7.2017Lue lisää »28.10.2016Muistokirjoitus: Esko Kalervo KopraLue lisää »20.8.2016Sukukokous järjestettiin Inkalan kartanossa 9 -10.7.2016Lue lisää »

Uusimmat kuvat

sukukokous4
sukukokous3
sukukokous2
sukukokous
sukukokous1

Isä-Eskon 100-vuotisjuhla

"No siinä hyö ovat, miun kolme sorjaa sisartain. Ja niiin korreina!"  Meitä siskoksia nauratti, tuo oli niin veljemme Sutin tapaista. Me olimmekin pukeutuneet tilaisuuteen sopivasti kansallispukuihin. Meistä iältään vanhimmalla, Irjalla, oli yllään   syntymäkaupunkimme Käkisalmen puku, jonka hän oli ommellut Kalevalan riemuvuotena 1935. Mirja oli pukeutunut äitimme syntymäpitäjän, Antrean, komeaan pukuun. Minä, Hillevi, jota sukulaiset kutsuivat Kuopukseksi, olin saanut Irja siskoltani lainaksi rajakarjalaisen feresin.  - Siinä he seisoivat kolmen sisaren ympärillä, meidän viisi veljeämme, Yrjö, Veikko, Sulo, jota Sutiksi kutsuttiin sekä Lasse eli Ryty.
Oli juhlapäivä, kirjattiin vuosi 1985 ja heinäkuu. Tänä vuotena oli kulunut 100-vuotta isämme Esko Kopran syntymästä. Isämme ja äitimme Eevan lapset olivat kokoontuneet puolisoineen ja jälkeläisineen. Iloinen mieliala vallitsi juhlapaikalla. Maaliskuussa, isä-Eskon syntymäpäivänä, tunnelma oli ollut toisenlainen. Vanhimman sisaren arvovallalla Irja oli ehdottanut  100-vuotisjuhlaa, johon osallistuisivat kaikki Esko ja Eeva Kopran jälkeläiset perheineen. Epäilevät Tuomaat , veljemme, tyrmäsivät heti ajatuksen.  "Idea vaikuttaa liian suurelliselta, se ei tule onnistumaan," vakuutti vanhin veli Yrjö. Mutta sisartrio kukisti heidät julistamalla:"Jos ei mitään yritä, ei mitään saakaan!"

Muodostimme aluksi kolmistaan juhlatoimikunnan. Teimme hurjia suunnitelmia ja selvitimme mahdollisuudet niiden toteuttamiseen. Kirjoitimme kolmistaan näytelmä-kavalkaadin nimeltään Eskon ja Eevan tarina. Ideamme alkoivat ottaa tulta muihin sukulaisiin, viestit kulkivat. Näytelmän roolien tekstejä postitettiin ja velvoitettiin rooleihin valittujen sukulaisten opettelemaan repliikit ennen yhteistä harjoitusta. Lempäälässä juhlapäivän aattona oli näytelmän harjoitus Mirjan kotona. Ohjaajana toimi topakka talon emäntä,  joka sai ohjattavien hervottomasta naurusta huolimatta harjoituksen kunnialla läpi.
Juhlapäivä koitti aurinkoisena ja lämpimänä. Suku kokoontuiValkeakosken hautausmaan kappeliin hartaushetkeen, jonka jälkeen teimme kunniakäynnin vanhempiemme Esko ja Eeva Kopran haudalle. Keskipäivän aikaan lähti pitkä autojono kohti Kangasalan Karjalaisten taloa, Äijälää. Monikymmenpäinen juhlaväki oli pakattu autoihin perheettäin ja aina löytyi takapenkillä tilaa yhdelle autottomalle sukulaiselle.

Äijälä, kookas, perinteinen talonpoikaistalo oli koristautunut ulkona koivuin ja sisällä  odotti talon emäntien valmistama karjalainen ruokapöytä aterioitsijoita. Ruokalajeista  tutuimmat, piiraat ja karjalanpaisti saivat lisämerkitystä Sutin esittäessä, mitä ruokailtaessa "tökkiminen" tarkoittaa. Äitimme Eeva veti lauantai- iltana arinauunista saviruukun, "savpotin", jossa tirisi kuumuuttaan (karjalan)paisti. Sen kuumaan liemeen kastettiin, "tökittiin" pala leipää tai piirasta ja vietiin suuhun. Voi, että se maistui hyvältä!
"Kylläistä on hyvä haastattaa ja tämä on myös leppeä mieleltään. Puheenporina keskeytyi ja suku kuunteli hartaasti lapsosten lauluesitystä. Irja-sisaremme esitteli suurtyönsä, sukututkimuksen, jonka hän oli tehnyt isä-Eskon suvusta, Kirvun Matikkalan Koprista. Hän oli käynyt arkistoissa ja tutkinut kirjastoissa kirkonkirjojen mikrofilmejä. Aikaa oli kulunut kymmenisen vuotta, tietotekniikan mahdollisuuksista ei vielä edes osattu uneksiakaan. Irja tutkimus selvitti sukumme 1500-luvun alkuun .    Koprat ovat talonpoikainen sotilassuku, jonka miehet taistelivat verovapaina ratsusotilaina, knaapeina ja hakkapeliittoina Ruotsin vallan aikana. Seinälle oli ripustettu suuri taulu, johon olin maalannut sukupuumme. Sen latvassa kukkui Karjalan kultainen käkönen. - Meille, jotka olimme syntyneet Karjalassa, mutta joutuneet jättämään kaiken rajan taakse, meille suvun juurien ulottuminen vuosisatain taakse oli merkityksellistä. Niitä ei voi ottaa pois, eikä hävittää.  

Sukujuhlan päätökseksi esitimme kuudentoista henkilön voimin näytelmäkavalkaadin "Eskon ja Eevan tarinan", jonka yleisö otti riemulla vastaan. Me, heidän lapsensa, tunsimme tarkoin perheemme elonvaiheet, ja nautimme esittäessämme niitä. Poikani Anssi, joka esitti isääni paimenpoikana pellavaisessa piikkopaidassa, puhalteli huilua ja Laura Eevana lasketteli sujuvasti katekismusta Veikko-enollensa, joka lukkarin roolissa kuulusteli kinkereillä tytärtäni. Eskonpoika Eskolla oli elämänsä rooli isä-Eskon parranajoa esittäessään ja Mirjalla sopiva osa puuhakaan Eeva-äidin osassa. Yleisöllä oli hauskaa, nauru remahteli ja välillä piti pyyhkiä liikutuksen kyyneliä . Lopuksi suku nousi ylös ja osoitti seisten suosiota esittäjille.

Ikimuistoisten sukujuhlien päätökseksi lauloimme ponnekkaasti Karjalaisten laulun.